Tutkimusohjekirjan etusivu. Hakemisto erikoisalan, nimen, lyhenteen tai tutkimusnumeron mukaan

D-vitamiini-25-OH, seerumista

1220

S-D-25

Tiedustelut

Puh. 313 2921

Asiantuntijat

lääkäri Pertti Koskinen: pertti.koskinentyks.fi / (02) 313 1890 / 51890 ja sairaalakemisti Anne Renvall: anne.renvalltyks.fi / (02) 313 2912 / 52912

Indikaatiot

D-vitamiinin puutteen tai yliannostuksen osoittaminen.

Näyteastia

5 ml vakuumiputki

Näyte

Suojattava valolta. Erotettu näyte (seerumi) lähetetään huoneenlämpoisenä, valolta suojattuna. Näyte säilytetään pakastettuna.

Menetelmä

RIA

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa

Yleistä

Valtaosa elimistön D-vitamiinista on UV-säteilyn vaikutuksesta ihossa muodostunutta D3-vitamiinia. Ravinnosta saadaan vähäisiä määriä sekä D3- että D2-vitamiinia. Molempien metabolia elimistössä on samanlainen. D-vitamiini hydroksyloituu maksassa 25-OH-D-vitamiiniksi, joka on pääasiallinen D-vitamiinin metaboliitti verenkierrossa. Tämä metaboloituu edelleen tarpeen mukaan munuaisissa 1,25-(OH)2-D-vitamiiniksi, joka on biologisesti aktiivisin metaboliitti. Parathormoni ja hypofosfatemia lisäävät 1-hydroksylaatioita ja 1,25-(OH)2-D-vitamiini itse ja hyperfosfatemia vähentävät sitä. D-vitamiini lisää kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta. On havaittu että D-vitamiinilla saattaa olla myös immunologisia ja solujen proliferaation säätelyyn kohdistuvia, tyypin 1 diabetekselta ja syöpäsairauksilta suojaavia vaikutuksia.

D-vitamiinin puute voi johtua auringonvalon puutteesta, huonosta ravinnosta, ruoansulatuskanavan, maksan tai munuaisten sairaudesta tai pitkäaikaisesta epilepsialääkityksestä. Vaikea D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsille riisitaudin ja aikuisille osteomalasian. Lievä D-vitamiinin puute aiheuttaa sekundaarisen hyperparatyreoosin välityksellä osteoporoosin ilman osteomalasiaa. D-vitamiinin puute osoitetaan määrittämällä 25-OH-D-vitamiini. Käytössä oleva menetelmä mittaa sekä 25-OH-D3-vitamiinin että 25-OH-D2-vitamiinin.

Viitearvot

kaikki

yli 40

nmol/l

Tulkinta

Käsitykset luuston terveyden kannalta tarpeellisesta D-vitamiinin vähimmäispitoisuudesta vaihtelevat eri lähteissä. Osteoporoosin Käypä hoito-suosituksen mukainen tavoitearvo on yli 40 nmol/l (1). Muissa lähteissä (2) on ehdotettu myös tätä rajaa korkeampia tavoitearvoja (50 - 80 nmol/l). Toksinen pitoisuus yli 375 nmol/l. Kirjallisuutta: 1. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Osteoporoosi. Päivitetty Käypä hoito-suositus 11.10.2006. www.kaypahoito.fi, 2. Dawson-Huges B et al. Estimates of optimal vitamin D status. Osteoporosis Int 2005:16:713-6.

Päivitetty 11.08.2011 / HB

Sivun alkuun